Smaragdinvihreät unelmat
kypsyvät kalapuikoiksi.
Ne hengittävät vapaina
raikkaita unelmia
vaikka nykyaika
tuoksuukin lampaanvillalle
ja valaankyyneleille.
Milloin loputon tarina päättyy,
loppuu ja alkaa taas uudelleen.
Vieläkö suonissa virtaa veri
vaikka nykyaika siivoaa sanojaan
palapelinsä parvekkeelle,
silleiksi purkkeihin.
Kalapuikoissa on voimaa.
Ne eivät tuoksu tuskalle
ja valvotuille öille,
eivätkä kottikärryn kolinalle.
Ne kypsyvät kullanruskeiksi
ja tuoksuvat muistoille.
Niille smaragdinvihreille,
elionvoimaisille,
ja vapaudessa kasvaneille,
Kalapuikot © Oiva Utumaa
kypsyvät kalapuikoiksi.
Ne hengittävät vapaina
raikkaita unelmia
vaikka nykyaika
tuoksuukin lampaanvillalle
ja valaankyyneleille.
Milloin loputon tarina päättyy,
loppuu ja alkaa taas uudelleen.
Vieläkö suonissa virtaa veri
vaikka nykyaika siivoaa sanojaan
palapelinsä parvekkeelle,
silleiksi purkkeihin.
Kalapuikoissa on voimaa.
Ne eivät tuoksu tuskalle
ja valvotuille öille,
eivätkä kottikärryn kolinalle.
Ne kypsyvät kullanruskeiksi
ja tuoksuvat muistoille.
Niille smaragdinvihreille,
elionvoimaisille,
ja vapaudessa kasvaneille,
Kalapuikot © Oiva Utumaa
Selite:
Joo, vai että oikein runo.... pistäkää kommentteja mitä fiiliksiä herätti, jookos...
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut