Se saa enemmän tuntemaan
kauneudesta nauttimaan.
Toinen puoli kipua,
kuolemanpelkoa.
Yhtä helposti
ihastun ja pimeän hahmoja pelästyn.
Aina kuvittelen enemmän,
kuin voi ollakaan, sen tiedän.
Mutta mieluummin tunnen kuitenkin.
Olen
herkistyvä, räiskähtävä, hiljentyvä jännittäjä
mutta ainakin osaan pitää kiinni -
Elämästä yhdestä, ainutkertaisista hetkistä.
Kestän rakkauden ja pahuuden,
Mutta en kun näen tunteettomuuden.
Jos en tuntisikaan muiden kipua
tai pelkäisi jännityselokuvia.
Olisi se ehkä helpompaa.
Olisihan helpompaa unohtaa,
kaikki lasin pohjaan hukuttaa,
tai niin pitkään juosta vaan,
ettei tunteitaan joudu kohtaamaan.
Mutta ilman tunteitaan ei voi olla
avoin, rehellinen, rakastavakaan.
Ja jälkeen sumuisten vuosien,
punaviinilasien.
Kuluneiden lenkkipolkujen,
avaudun jälleen jotain tuntien.
Sydän auki valmiina,
vastaanottamaan haavoja,
kauniita kokemuksia
ja rakkauden sanoja.
Olen valmis kohtaamaan
Maailman sellaisenaan,
myös pahan ja kylmyyden,
kunhan saan myös sen kauneuden.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi