Kun katsoo maailmaa
pienin silmin,
kaikki näyttää niin ihmeelliseltä.
Herkillä jaloilla astellessa
pistelee ruohokin
hieman kipeämmin.
Mutta herkät korvat kuulevat,
vähän paremmin.
Tuulen huokaukset hiljaiset,
heinäsirkkojen konsertit.
Tihkusateen vaimean
kohinan metsänlaidassa,
pienen sanan rakkaan huulilta.
Kun on itse lähes mitätön,
muuttuvat pienetkin teot
suuriksi.
Hellä kosketus, tutun kämmenen
pyyhkii pois huolet tulevaisuuden.
Herkät korvat kuulevat,
vähän paremmin.
Tuulen huokaukset hiljaiset,
heinäsirkkojen konsertit.
Tihkusateen vaimean,
kohinan metsänlaidassa,
pienen sanan, rakkaan huulilta.
Näetkö hiutaleen, lumivalkean,
se talven viimeinen on.
Entä perhosen, kevään ensimmäisen?
Sen lento on niin huoleton.
Herkät korvat kuulevat
vähän paremmin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi