Kaksi tietä

Kumpikin tietää mitä tahtoo, kunpikin tietää mitä ei voi saavuttaa 
Ei yhteistä linnaa, ei haaveiden puutarhaa, ei tulevaisuutta johon kumpikin mahtuu.
Vain hetket, jotka voivat yhdessä jakaa, antavat uskon, vielä toinen palaa.
Hymy, joka korvaa ajan erillään vietetyn.
Nauru, joka tukahduttaa surun haudotun.
Halaus,joka saa sisimmän ratkemaan.
Kyynel, joka saa toisenkin murtumaan. 
Nämä asioita ovat, joita ei voi paeta.
Nämä asioita ovat, joita ei kaupastq haeta.
Nämä elämää ovat kahden erimaailman, kahden, ihmisen erillään vaeltavan.
Polut toisaalle vie, mutta minne vie tie, kun jatkaa risteykseen seuraavaan ja kääntyy, toivoo, josko kääntynyt ois suuntaan samaan, sielunkumppani jonka luokse sydän halajaa.
Kuin kompassin neula, vaisto johdattaa luo toisen ihmisen, luo sen lämpimän sylin , joka pois vie kylmyyden.
Karsu