Ystävyyden paino

Kaikella on tarkoituksensa, niin sanotaan.
Kun ihminen kohtaa toisen ihmisen, mitä se tarkoittaa. Joku ihminen vetääkin puoleensa, kuin magneettien kaksi puolta vetävät toisiaan yhteen, ei ole tarkoitusta, muttei myöskään syytä miksi yrittäisi voimaa uhmatakaan. 
Kun toisen sanat antavat voimaa, uskoa tulevaan, eivät pilkkaa,eivät yritä kaivaa maata jalkojesi alta, vaan tukevat ja kannustavat jaksamaan. Silloin voit olla löytänyt ystävän, ihmisen jollaisen löytäessään voi olla onnellinen, että juuri sinä päivänä kun tapasit hänet, sait suusi auki, sait oltua avoimin mielin ja valppaana kuuntelemaan tunnetta ja suurempia voimia. 
Ystävyyttä ei voi pakottaa, sitä ei voi väkisin tehdä tai saada toimimaan, se toimii jollakin suuremmalla energialla kuin mitä meillä on käytössä. 
Jos täytyy miettiä aina mitä sanoo tai mitä ei sano, silloin kannattaa miettiä, onko tämä sellainen henkilö johon kannattaa kuluttaa energiaa, vai kannattaako vain olla ystävällinen ja olla päästämättä liian lähelle.
Elämän pitäisi aina olla vuoropuhelua ja tasapainoilua eri asioiden välillä, aina välillä pitäisi miettiä kuitenkin onko kaikki vaakakupit tasapainossa, saanko suunnilleen samanverran takaisin kuin panostan itse. Eri asiat ovat eri painoisia, toisinaan pelkkä hymy tai sana kiitos voi painaa yhtä paljon tai jopa enemmänkin, kuin jokin avun antaminen. 
Toisinaan taas kiittämättömyys voi painaa koko ystävyyden, itsekkyys voi maksaa enemmän kuin rahalla voi saada. 
Ystävyyttä ei rakenneta rahalla,sitä ei mitata määrässä eikä hienoissa vaatteissa.

Kuten Pauli Hanhiniemi riimittelee,
Ja ne tivaavat auvon syytä, mikä mua laulattaa, mutta onneni ei ole materiaa, ne ei sitä käsiinsä saa, niin pelkään.
Karsu