edelliseltä paalulta
repaleisin purjein
läpi myrskyisän meren
suussa, maku veren
laivaani eteenpäin vein
näyttäen enemmän yöltä kuin aamulta
miehistö oli huventunut haverissa
ja isyys oli nyt ihan yksin ruorissa
rakkaudettomuuteen hukkunut
miehuus oli pois nukkunut
ei enää edes haaveilua
saatikka rakkausrunojen rustailua
ihmisyys lankulle kävelytetty
ja raadeltavaksi heitetty
oli myös menetetty
Niin, ruorissa enää isyys
ja viime keväänä
senkin raukan tavoitti jäätävä syys
ja pian kai sekin byrokraattikorppien eväänä
mieleeni tuli vanha hengentuotos
kai jonkinlainen mielenjotos
”haveritta”
Kun ui oikein syvällä,
pohjakosketuksen
välttäminenkin
on positiivista.
Silmissä filmin pyörivän näen
saavuin tälle paalulle
pohjaa kyntäen
näyttäen haamulle
ja ilman tuomista
miettien onko huomista
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut