Kun uni vie elämältä

Runoilija mindfreak

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.2.2007
Viimeksi paikalla: 23.11.2016 19:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Runoja elämästä,
runoja kuolemasta.
Runoja rakastamisesta
ja sen vaikeudesta.




Kiitos kaikille äänestäneille viikosta 35/2007!



Näin minä täytän
hiljaisuuden
sinun sanoillasi.
 

Kietoudun,
käännän kasvoni
sinua kohti

Hetken oikeasti uskon
että olet vielä
siinä, ihollani

Mutta sinä oletkin
uni,
sumuinen peilikuva menneestä
jota en tahtoisi muistaa

Elämä jää,
minä tukehdun uneen

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

huokasuttaa tämä

tää runo on kuin omasta elämästä, osasit vaan muotoilla sen niin paljon paremmin kuin itse pystyisin.

Hienosti runosi kuvaa unen maailmaa, jossa melkein kaikki on mahdollista, jopa kuoleminen ja sen jälkeinen elämä.
Rakkaudet, vihat, onnet ja onnettomuudet.

Kaikkein vaikein asia toteutua, sitten teini-iän on kyllä rakastelun huipentuma, joten aamulla voi olla iloinen, jos huomaa sen menneen loppuun asti.

Runo on herkässä mielentilassa ja antaa toden tunnun lukijalle ikävistä menneen mielikuvista.

Tämä oli minusta hyvä. Loppu ehkä pikkaisen dramaattinen, mutta kenties asia vaati juuri sitä.

Haikea, herkkä runo

Herkkä runo jolla on unimaailman kasvot, valvetilaan jää kaipaus...

Tykkäsin=)

Kaipaus ei katso päivämäärää, ei todellista tilannetta ihmissuhteessa tai välitä tietoisista päätöksistä unohtaa. Unessa, me olemme avuttomia kaipaukselle mutta se voi olla myös voima, jonka avulla jatkaa matkaa eteenpäin. Hyvä runo, sai ajatuksia liikkeelle :-)

On aika herätä tähän hetkeen
Kasvaa ylös
halata itseään ja huomata ihmeet
ympärillään :)

Todentuntuinen uni-runosi.

 

Käyttäjän kaikki runot