Kietoudun,
käännän kasvoni
sinua kohti
Hetken oikeasti uskon
että olet vielä
siinä, ihollani
Mutta sinä oletkin
uni,
sumuinen peilikuva menneestä
jota en tahtoisi muistaa
Elämä jää,
minä tukehdun uneen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
huokasuttaa tämä
tää runo on kuin omasta elämästä, osasit vaan muotoilla sen niin paljon paremmin kuin itse pystyisin.
Hienosti runosi kuvaa unen maailmaa, jossa melkein kaikki on mahdollista, jopa kuoleminen ja sen jälkeinen elämä.
Rakkaudet, vihat, onnet ja onnettomuudet.
Kaikkein vaikein asia toteutua, sitten teini-iän on kyllä rakastelun huipentuma, joten aamulla voi olla iloinen, jos huomaa sen menneen loppuun asti.
Runo on herkässä mielentilassa ja antaa toden tunnun lukijalle ikävistä menneen mielikuvista.
Tämä oli minusta hyvä. Loppu ehkä pikkaisen dramaattinen, mutta kenties asia vaati juuri sitä.
Haikea, herkkä runo
Herkkä runo jolla on unimaailman kasvot, valvetilaan jää kaipaus...
Tykkäsin=)
Kaipaus ei katso päivämäärää, ei todellista tilannetta ihmissuhteessa tai välitä tietoisista päätöksistä unohtaa. Unessa, me olemme avuttomia kaipaukselle mutta se voi olla myös voima, jonka avulla jatkaa matkaa eteenpäin. Hyvä runo, sai ajatuksia liikkeelle :-)
On aika herätä tähän hetkeen
Kasvaa ylös
halata itseään ja huomata ihmeet
ympärillään :)
Todentuntuinen uni-runosi.