![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Psyloche kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2257-1716552206.jpg?itok=UvJn_zPX "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Psyloche kuva")
Nainen soittaa rumpuaan öisin
aina alas alisen porteille.
Istuu ikkunalaudalla avaruuden
ja kurkottelee hopeista kuuta.
Huulensa mustaa punalla keskiyön
kunniaksi messun tumman
ja antaa hiustensa kasvaa/
tavoitella juuriaan.
Juuretonna täällä maailmassa
silti kytköksissä kaikkeen
maagisen maailman musiikkiin,
entisistä elämistään löytää tulta:
Sitä samaa, joka palaa silmissään
ja sydämensä oikein sytyttää
tanssiin mitä tulisimmassa duurissa/
kehossaan villin naisen voima.
Kietoutuneena metsänpeittoon/
joka lämpöä sieluun suo
ei hän suinkaan ole eksyksissä
vaan kotonaan jumalaisen keskellä.
Vanhojen temppeleiden ympäröimänä
luontomme iänkaikkisilla poluilla
oman karmansa kantaja
ja taikansa kannattaja.
Vanha sielu, tuo nuori noita -
nähnyt jo aikoja muinaisia/
näkyjä ennen syntymänsä aikaa
niin suurella kaipuulla muistellut.
Elänyt monta elämää,
monen muodon kautta kasvanut:
niin kovin kauniina näkee maailman
sen kaiken kivunkin takaa.
Alas muinaisen alisen porteille
kas kantautuu tuo soitto rumpujen -
kuutamoaan katsoo nuori nainen
hymyillen, vinosti haaveilen
tässä ikielävässä
kaikkeudessa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut