Lämmin graniitti
vasten varpaita,
ja tuulenpesiä tukassa
Kiivetään
ylös kohti aurinkoa,
se kutsuu meitä lähemmäs
Ihailen rohkeuttasi,
otteessasi pysyy koko maailma,
tähtiainesta,
mutta kasvoillasi
ei näy pelon häivääkään
Alhaalla
meri meille hymyilee
vaahtopäitään kurkottaen
Aallonmerkein
se meistä kirjoittaa
rannan karkeaan paperiin,
kun käsi kädessä heittäydymme
elämän syleilyyn
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pirteänraikasta teksteilyä. :)
Hieno ja kaunis runo
Upea ja Kiehtova.