Taivaankappaleet
lipuvat toisiaan päin
synnyttäen äärimmäisiä
räjähdyksiä
Maankamaralla
me olemme voimatonna
kaiken pyyhkivän jylinän
kantamattomissa
Pauhun noustessa
en enää tunnista
luontoa, joka on
kuin painajaisista
Metsän eläimet
ovat villiintyneet,
heinäsirkkaparvet
vyöryvät horisontissa
Vaikka lailla jumalten
laatia voin ihmisen,
sytyttää liekin soihtuihin
noihin tummiin mielen saleihin,en sinua saata pelastaa,
vaikka kuinka sitä tahdonkin
Kuin temppelin esiripun riekaleet,
emme löydä toisiimme
Käsivarteni
eivät enää jaksa
kantaa sinua pois
tältä pahalta
Voimme vain
langeta rukoukseen,
ja uskoa tuhkasta
nousevaan pelastukseen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
