Kyykkään syvempään kuin ennen
Katson itseäni silmiin
liian isosta peilistä
Harteilla työstettävää painoa
yhtä paljon
kuin niiden alla
Minun ja kylmän metallin välissä
jotakin pehmeää
Pinta mosaiikkina
Saatuani tarpeellisen rangaistuksen
repäisen sen halki
ja jätän lojumaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanoissa on paljon voimaa. Onko tuo kyykkäminen sielun/mielen metaphora? Peili on jonkun toisen odotukset (yhteiskunta, läheinen, jne). Kun jotain on harteilla, kantaa jotain, tässä ehkä odotuksia. Omia ja muiden. Näiden odotusten ja asioiden välissä on jotain, joka odottaa "tuomiota, rangaistusta". Täytinkö odotukset, vai repäisenkö kaiken auki, annan olla.
Näin tulkitsen. Tulkintoja on aina yhtä monta kun lukijaakin. Hieno runo.
Sivut