Monensävyisessä kelmeässä ja kylmässä valossa istun sinfoniamusiikin soidessa posket korkeina odottaen että lausut jotakin näennäisen lohdullista jota et oikeasti osaa. Kampasimpukkamainen kielesi ei pysy kurissa kun kiemurtelet kylmän nihkeät kätesi hamuillen viereeni ja juot jokaiset inhon väristyksen janoosi. Katosta leijailee maalitaivas hitaina stop-motion -lumihiutaleina mustan huoneen salmiakkihenkäyksien hajuiseen ilmaan ja Burton kääntyy haudassaan. Tämä on kipeän kieppuva kauhutarina kuin klassinen painajainen ennen joulua ja minä olen nobody´s corpse wife.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut