Ikuisen katkeruuden kakofonia

Runoilija Nimeni Haaveilija

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Nimeni Haaveilija kuva
mies
Julkaistu:
66
Liittynyt: 24.9.2003
Viimeksi paikalla: 19.11.2024 22:51

Asuinpaikka: Nokia
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.10.1987

Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.

Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?

Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Suosittelen:
 

Muistaako minua enää kukaan

 

 

muistaako

 

 

sillä minusta tuntuu

 

että kaikki vain jatkoivat elämäänsä

 

jättivät minut jälkeensä

 

 

 

minä asun edelleen

 

menneisyyden kolossa

 

 

en koskaan päässyt pois koulun käytävältä

 

 

siellä minun sieluni mätänee

 

 

siellä asuu minun arvottomuuteni

 

 

 

siellä minut tapettiin

 

 

 

 

Selite: 
taas näitä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kenenkään ei pitäisi jäädä koulun käytäviin. Koskettavaa. 
Oijoi, onpa rankkaa, ketään ei varmaankaan täysin unohdeta <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot