Olen juossut koko elämäni pakoon vain huomatakseni,
että edessäni ne sittenkin ovat - pahimmat pelkoni.
Enää en voi perääntyä, päiväni ovat luetut.
Menneisyys on palannut kummittelemaan, vaatii
vihaisena vastauksia.
Menneisyyden aaveet huutavat sisimmässäni, vaativat
huomiota, haluavat tulla kuulluksi.
Yritän peittää korvani, mutta äänet pääni sisällä
kuulen silti yhtä kirkkaasti
kuin keskipäivän aurinko paistaa.
Olen oppinut läksyni.
Menneisyyttä ei pääse pakoon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
viisautta runollasi
Sivut