Vuosia sitten
suurin haave karata kesäyöhön
kengät valmiina vaatekaapissa
odottivat ikkunanavaajaa
tikapuut täynnä kaipuutakapinaa
nyt riittäisi astua ovesta ulos
kääntää avainta virtalukossa
ajaa yöhön
jossa usva elää vain tunnin
auringon käydessä kauneusunilla
jos olisi vielä jotain
minkä vuoksi karata
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno, mukaansa tempaava runo
Kauniisti, satumaisesti kirjoitettu runo. Tunnelma on haikea; aikoinaan oli toivoa, nyt vain etsii syytä, miksi jatkaa.
"kengät valmiina vaatekaapissa
odottivat ikkunanavaajaa
tikapuut täynnä kaipuutakapinaa"
Pidän valtavasti tästä kohdasta! Ja muutenkin alku on parempi kuin loppu. Ehkä siksi, että nuo viimeist sanat ovat jo hieman nuhjuuntuneita, mutta kyllä kokonaisuudessan tämä on hyvä.
Se on varmaankin se mitä epäilet :) Sulla on apinan vaistot. HEH :D
Hihi ;) Paskaa säkissä. :D
Valtavan hyvä runo. Nuoruuden elämänpaloa. Jotain tällaista olen itsekin usein tuntenut ja ajatellut, mutten ole osannut sitä sanoiksi pukea. Miksi aina käy niin, että kun on mahdollisuus jotain tehdä, niin sitten se ei enää tunnukaan miltään.
upea :O
Tykkään valtavasti! osaisimpa mäkin kirjottaa noin.
ihastuttava ja samalla melankoninen, tykkäsin kielikuvistasi =)
Oi miten ihana! Nuoruus<3 Ja nuoria me ollaan vieläkin, ei vaan aina jakseta ;D
Hieno, mukaansa tempaava runo
Kauniisti, satumaisesti kirjoitettu runo. Tunnelma on haikea; aikoinaan oli toivoa, nyt vain etsii syytä, miksi jatkaa.
"kengät valmiina vaatekaapissa
odottivat ikkunanavaajaa
tikapuut täynnä kaipuutakapinaa"
Pidän valtavasti tästä kohdasta! Ja muutenkin alku on parempi kuin loppu. Ehkä siksi, että nuo viimeist sanat ovat jo hieman nuhjuuntuneita, mutta kyllä kokonaisuudessan tämä on hyvä.
Se on varmaankin se mitä epäilet :) Sulla on apinan vaistot. HEH :D
Hihi ;) Paskaa säkissä. :D
Valtavan hyvä runo. Nuoruuden elämänpaloa. Jotain tällaista olen itsekin usein tuntenut ja ajatellut, mutten ole osannut sitä sanoiksi pukea. Miksi aina käy niin, että kun on mahdollisuus jotain tehdä, niin sitten se ei enää tunnukaan miltään.
upea :O
Tykkään valtavasti! osaisimpa mäkin kirjottaa noin.
ihastuttava ja samalla melankoninen, tykkäsin kielikuvistasi =)
Oi miten ihana! Nuoruus<3 Ja nuoria me ollaan vieläkin, ei vaan aina jakseta ;D
Hieno, mukaansa tempaava runo
Kauniisti, satumaisesti kirjoitettu runo. Tunnelma on haikea; aikoinaan oli toivoa, nyt vain etsii syytä, miksi jatkaa.
"kengät valmiina vaatekaapissa
odottivat ikkunanavaajaa
tikapuut täynnä kaipuutakapinaa"
Pidän valtavasti tästä kohdasta! Ja muutenkin alku on parempi kuin loppu. Ehkä siksi, että nuo viimeist sanat ovat jo hieman nuhjuuntuneita, mutta kyllä kokonaisuudessan tämä on hyvä.
Se on varmaankin se mitä epäilet :) Sulla on apinan vaistot. HEH :D
Hihi ;) Paskaa säkissä. :D
Valtavan hyvä runo. Nuoruuden elämänpaloa. Jotain tällaista olen itsekin usein tuntenut ja ajatellut, mutten ole osannut sitä sanoiksi pukea. Miksi aina käy niin, että kun on mahdollisuus jotain tehdä, niin sitten se ei enää tunnukaan miltään.
upea :O
Tykkään valtavasti! osaisimpa mäkin kirjottaa noin.
ihastuttava ja samalla melankoninen, tykkäsin kielikuvistasi =)
Oi miten ihana! Nuoruus<3 Ja nuoria me ollaan vieläkin, ei vaan aina jakseta ;D