Kysyit kerran
että miten minulle
oli niin helppoa
silloin kerätä tavarani luotasi
ja lähteä
tuntematta enää
sitä miten me silloin
tunsimme kumpikin.
Kysyit miltä tuntui
särkeä meidän unelmamme
sinun unelmasi
vai tuntuiko se miltään.
Kysyit
että millaista
oli nyt,
puhuinko vielä yhtä paljon
yhtä hölmöjä
yhtä ajattelemattomia
niin kuin ajatukseni olivat.
Vieläkö kuuntelisin mielelläni
kun soittaisit
soittaisit mitä vain.
Kysyit olitko pelkkä
erehdys
jota ilman minun olisi
nyt helpompi elää.
Ja jos olen kertaakaan
katunut lähtöäni
ja kaivannut
sinua,
miksi en ole koskaan soittanut?
Tiedätkö,
joskus on vain helpompi
unohtaa ja
antaa mennä
kuin kertoa totuus
ja pelätä
annatko koskaan anteeksi.
Antaisitko?
Selite:
WANHA
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aika nätti tämä runosi ja tuo aihe on kyllä niin todellinen kuin voi olla..
Tosi puhutteleva runosi. Osuu arkoihin paikkoihin. kiitos , kun puit sanasi ajtuksiksi.