Hiljaa
Katson kuinka
käyvät askeleesi
Kohti kukkaniittyä.
Sille niitylle,
olet murheesi asetellut.
Katsot niitä kukkasina,
toistensa vertaisina
Ja mietit mikä niistä
on se kaikken kaunein
Se kaikken rakkain,
mutta silti kaikista
murheistasi surullisin.
Enkä minä tiedä,
miten sinua auttaisin.
Jos kauneimmat lauluni
ja sanani eivät saa
sinua enää hymyilemään
Jos et salli enää
käsieni tukevan sinua,
etkä kyynelteni parantavan
Niin mikä minusta sitten tulee?
En tahtoisi
lakastuneeksi
kukaksi
Sinun niityllesi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea runo. ajatus kulkee ja
näkee. hieno