Kun elän tässä ja nyt vain.
Tiedän tunne en tuskaa petetyn.
Uskon luulen tunne tuo.
Pohjan vie elämän rakkauden.
Siksipä onnellinen olla saan.
Tunnetta tuota en kokea saa.
Samoin näen silloinkin kuun ja tähdet.
Tiedän yksin vaan ne vastaanotan.
Revontulet kun loimun saa.
Silloin nään mä pohjantähden.
Aurinko aina mun alasti saa.
Aatamin paidassa kuljen vaan.
Katseilta ihmisten välty en.
Siksipä rakastan talvea.
Tunturin tuulia aistin vaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olemme tähtien sukua. Upea runo.
Kaunis runo, aistin haikeuden, surun ja ilonkin.
Niin kaunis on luonto, metsässä minäkin rauhoitun.
Lämmin kiitos palautteestasi :)
Hmm..alasti auringossa:-)))))
Runostasi välittyy positiivinen tunne:-)))
Ihana lappimainen runo. Sielusimaisema.
Kauniisti kuvailet luontoa. Elää tässä hetkessä jalat maassa. Unelmia pitääkin olla.
Kiitos kommentistasi♥
ihana on tämäkin runo♥
Olet sinut itsesi ja luonnon kanssa kiehtovassa runossasi.
Yhtäaikaa haikeutta ja tyytyväistä onnea runossasi. Tähän vuoteesi toivon tuntureiden sydämeen asti tavoittavia onnellisia tuulia - ne kerran sydämeeni minäkin talletin...
Olemme tähtien sukua. Upea runo.
Kaunis runo, aistin haikeuden, surun ja ilonkin.
Niin kaunis on luonto, metsässä minäkin rauhoitun.
Lämmin kiitos palautteestasi :)
Hmm..alasti auringossa:-)))))
Runostasi välittyy positiivinen tunne:-)))
Ihana lappimainen runo. Sielusimaisema.
Kauniisti kuvailet luontoa. Elää tässä hetkessä jalat maassa. Unelmia pitääkin olla.
Kiitos kommentistasi♥
ihana on tämäkin runo♥
Olet sinut itsesi ja luonnon kanssa kiehtovassa runossasi.
Yhtäaikaa haikeutta ja tyytyväistä onnea runossasi. Tähän vuoteesi toivon tuntureiden sydämeen asti tavoittavia onnellisia tuulia - ne kerran sydämeeni minäkin talletin...