Tänään jo kuukin häpesi.
Piiloon kasvonsa hymyilevät laittoi.
Ujoksi sinutkin saattoi.
Ujostellen vaan kortteja valitsit.
Kortteja elämän pelistä.
Vitosista vilahti vaan silmät vihreet.
Vaan korven kätköihin mielesi halasi.
Tanssia unelmaa keijujen etsit.
Varovasti vastata tuohon haluisin.
Vaan polkusi salainen sileä lienee.
Urkkii jos muut.
Kade niiden mieli.
Illalla kuukin leveesti hymyili.
Keijulla karpalot ohimolla kiilsi.
Kai oli nähnyt keijun väsyneen.
Huokaus huomiseen jos vielä jaksais.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä lukiessani tuli kaipuu tapaamaan keväiseen kuusimetsään tuttua väkeä laulurastasta, kirvistä käkeä...
Moniulotteinen satu tosielämästä
tämä runosi kaunis,
Kiehtova runo elämän korteista.
~ Kivaa riimitystä, veikeä on runosi ~
Valloittava runo metsän keijuista ja elämän korteista.
Sinulla on tietyllä tavalla tosi hieno, suora tyyli runoilla. Pitää lukea moneen kertaan läpi.
Hienoja ilmaisuja runossasi... `Keijulla karpalot ohimolla kiilsi`... Mielenkiintoista.
Pidin.
Tätä lukiessani tuli kaipuu tapaamaan keväiseen kuusimetsään tuttua väkeä laulurastasta, kirvistä käkeä...
Moniulotteinen satu tosielämästä
tämä runosi kaunis,
Kiehtova runo elämän korteista.
~ Kivaa riimitystä, veikeä on runosi ~
Valloittava runo metsän keijuista ja elämän korteista.
Sinulla on tietyllä tavalla tosi hieno, suora tyyli runoilla. Pitää lukea moneen kertaan läpi.
Hienoja ilmaisuja runossasi... `Keijulla karpalot ohimolla kiilsi`... Mielenkiintoista.
Pidin.