Sävyjen

Sävyjen 

Sekoitan punaista keltaiseen,
kehoitan oranssia vaikenemaan,
ilman armoani ei sinua olisi.
Sytytän taivaan liekkeihin,
tulilieskoja sylkevä sateeksi.
Sinä olet maisema, 
taivaanranta,
saavuttamaton. 
Toisille jopa mahdottomuus,
olematon.

Mutta sinä olet,
ja minulle luojallesi 
olet todellisuus.
Oletko onnellinen?
Tunnetko olevasi yksin,
unohdettu.
Toisille jopa vain tarua,
sitä vanhaa tarinaa,
johon ei edes sen kertoja,
puolestasi hengittävä
enää usko. 
Ainakaan yhtä vahvana
kuin silloin joskus.
Heikkona on luoja, 
isäsi,
kun sinua ei olekaan.