Linnunlaulu

On lintu aikainen laulava kirkkautta
viisauttaan visertävä pihapuuna
ylimmän oksan valloittanut
ajan kyljessä kasvanut
saanut kaiken tarpeen
sen myös antanut
niin myötäileviä tuulenpuuskia

Kun erhe sävelen puunjuuria
kirpaissut 
On aika mennä lintusen
kai aika kasvava ikuinen
tulevan matkan jatkava
herkkä kuoreton nuori
hänkin joskus
nyt alusta alkavan
puu juurineen paikalla
tulevaksi koetellen,
oppiva kantaen vahvana
vaikka hetken heikko 
myrskyssä tuulevan

Lintu sävelistä 
sokealle taulua maalaava
nuoteista maisemaksi
elämä kasvava
ei lapsenlapsille lupausta kullattua
rakkaus tiedon 
jos vain energiana jatkumo
Olkoon se eilinen, 
huomisen luokoon,
luoksein tuleva tunne
onnelle suokoon

voitonmalja haudattu
on kuihtunut puutarha
nuoruuden lähde, 
kuolemasta harha
Ja lintu jatkoi 
lauluaan isoisän sanoin
täytti ymmärryksen kaivon tyhjällä
ei jumala pientä 
tai tuhatta kuivunutta satakieltä
perille loputtoman alun, 
uuden elämän kasvun
syvällä versoaa äänettömänä
ääretön viatonta sydäntä