Tyhjyys

Syön illalla ruokaa, jota en muista
tuntemattomat sielut tuovat ruokaa
syön outoja lääkkeitä, tulen uneliaaksi

aurinko kuivattaa ihoa
öisin kuljen niityllä
paljain jaloin, lapsuuteni maisemissa
nurmi on kosteaa, aamukaste tuntuu varpaissa
herään sängyssä, on niin pimeää
aamu tai ilta
valo on aina poissa
jano
palaan takaisin uneen
paljain jaloin kohti vihreitä niittyjä

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kommentit

21.2.2023 19:08 Lumi Murhekoski

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Kuvasit tuon tunteen niin osuvasti! Koskettaa minua erityisen paljon tämäkin runosi! kiitos!

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

21.2.2023 19:12 DarkBlue

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Kiitos sanoistasi :)

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

21.2.2023 19:11 Star

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Vihreät niityt tulevat aikanaan vielä oikeastikin, sitten nautitaan.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

21.2.2023 19:13 DarkBlue

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Sanotaan,että ihminen unohtaa lopuksi lapsuutensa. En tiedä onko näin.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

21.2.2023 19:14 Star

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Oijoi, toivottavasti ei pidä paikkansa, lapsuus on yleensä ihanaa aikaa.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

21.2.2023 22:35 Piipa1969

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Hyvin kuvailit tyhjyyden tunnetta, tuolta se todella tuntuu. Silloin on kaikki valot poissa. Tuntuu että millään ei ole merkitystä, mitä sanoo tai mitä tekee. Silloin on mukava vaan palata unen syliin, juoksennella vihreillä niityillä.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

22.2.2023 20:44 DarkBlue

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Kiitos, yritin kuvata itsensä unohtamista, tyhjyyttä. Sitä kun ei ole minä, on elossa mutta yhä enemmän kuin tyhjä kuori, tyhjä sisältä.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

23.2.2023 6:08 Piipa1969

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Ok. Onko kyseessä masennus? Silloin tuntuu usein sellaiselta.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

23.2.2023 22:16 DarkBlue

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Dementia (sairaus) sen viimeiset vaiheet. Runo ei kerro itsestäni. Yritin kuvata miltä tuntuu, kun menettää minuutensa ja palaa takaisin lapsuuden tuoksuihin, ääniin, maisemiin. Johonkin tuttuun, mistä saa vielä otteen.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

23.2.2023 22:55 Piipa1969

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.

Ok. Joo ymmärrän, mun mummo sairastui aikanaan alzheimerin tautiin. Loppuaikoina mummo mietti ainoastaan lapsuus aikojaan, lähti kävelemään lapsuudenkodilleen ym.
Moni muistisairas ei tunnista peilistä enää omaa kuvaansa, vaan pelästyy kuvajaista, luullen siellä olevan joku vieras ihminen.
Eräällä hoivakodilla oli asukkaiden oviin laitettu heidän rippi tai joku lapsuuden aikainen kuva ja asukkaat osasivat mennä näin omiin asuntoihinsa.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Runoilija DarkBlue

Tyhjyys

Kommentit

Käyttäjän kaikki runot