Tyhjyys

Runoilija DarkBlue

♡
mies
Julkaistu:
11
Liittynyt: 5.3.2016
Viimeksi paikalla: 16.12.2023 19:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.7.1975
Lähetä viesti
Estä käyttäjä
Tallenna suosikkeihin
Suosittele
Aikaisemmin nimimerkillä DarkBlueWorld. Unohdin salasanani. :)
Kaikkea vanhaa verkossa, vanha blogikin.
Ajattelija, runoilija, syvällinen tyyppi.

En juo, en polta ja ainoa huumeeni vaniljajäätelön lisäksi on rakkaus elämään ja sen monimuotoisuuteen. 
 
 
Syön illalla ruokaa, jota en muista
tuntemattomat sielut tuovat ruokaa
syön outoja lääkkeitä, tulen uneliaaksi

aurinko kuivattaa ihoa
öisin kuljen niityllä
paljain jaloin, lapsuuteni maisemissa
nurmi on kosteaa, aamukaste tuntuu varpaissa
herään sängyssä, on niin pimeää
aamu tai ilta 
valo on aina poissa
jano
palaan takaisin uneen
paljain jaloin kohti vihreitä niittyjä
oletus

Luotu 21.2.2023

Kategoria: 
Runo
 

Kommentit

21.2.2023 19:08 Lumi Murhekoski
Kuvasit tuon tunteen niin osuvasti! Koskettaa minua erityisen paljon tämäkin runosi! kiitos!
21.2.2023 19:12 DarkBlue
Kiitos sanoistasi :)
21.2.2023 19:11 Star
Vihreät niityt tulevat aikanaan vielä oikeastikin, sitten nautitaan.
21.2.2023 19:13 DarkBlue
Sanotaan,että ihminen unohtaa lopuksi lapsuutensa. En tiedä onko näin.
21.2.2023 19:14 Star
Oijoi, toivottavasti ei pidä paikkansa, lapsuus on yleensä ihanaa aikaa.
21.2.2023 22:35 Piipa1969
Hyvin kuvailit tyhjyyden tunnetta, tuolta se todella tuntuu. Silloin on kaikki valot poissa. Tuntuu että millään ei ole merkitystä, mitä sanoo tai mitä tekee. Silloin on mukava vaan palata unen syliin, juoksennella vihreillä niityillä. 
22.2.2023 20:44 DarkBlue
Kiitos, yritin kuvata itsensä unohtamista, tyhjyyttä. Sitä kun ei ole minä, on elossa mutta yhä enemmän kuin tyhjä kuori, tyhjä sisältä.
23.2.2023 6:08 Piipa1969
Ok. Onko kyseessä masennus? Silloin tuntuu usein sellaiselta. 
23.2.2023 22:16 DarkBlue
Dementia (sairaus) sen viimeiset vaiheet. Runo ei kerro itsestäni. Yritin kuvata miltä tuntuu, kun menettää minuutensa ja palaa takaisin lapsuuden tuoksuihin, ääniin, maisemiin. Johonkin tuttuun, mistä saa vielä otteen. 
23.2.2023 22:55 Piipa1969
Ok. Joo ymmärrän, mun mummo sairastui aikanaan alzheimerin tautiin. Loppuaikoina mummo mietti ainoastaan lapsuus aikojaan, lähti kävelemään lapsuudenkodilleen ym.
Moni muistisairas ei tunnista peilistä enää omaa kuvaansa, vaan pelästyy kuvajaista, luullen siellä olevan joku vieras ihminen. 
Eräällä hoivakodilla oli asukkaiden oviin laitettu heidän rippi tai joku lapsuuden aikainen kuva ja asukkaat osasivat mennä näin omiin asuntoihinsa. 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
DarkBlue Pimein hetki on ennen aamunkoittoa 10.12.2023 2 Runo
DarkBlue Kylmä tulee sydämeen 10.8.2023 2 Runo
DarkBlue Pako 9.7.2023 4 Runo
DarkBlue Kevät puistossa 4.3.2023 6 Runo
DarkBlue Tyhjyys 21.2.2023 10 Runo
DarkBlue Kuun kaukaiset varjot 8.2.2023 3 Runo
DarkBlue Rakasta minua aamuisin 1.2.2023 5 Runo
DarkBlue Minun uneni 18.12.2022 7 Runo
DarkBlue Oli yö 13.12.2022 2 Runo
DarkBlue Nimettömiä sanoja 10.12.2022 1 Runo
DarkBlue Luminen maa 6.12.2022 8 Runo
Näytetään tulokset 1 - 11 / 11