He puhuvat minut pyörryksiin
muka ystävät.
Mielipidettäni kärkkyvät.
Jos olen samaa mieltä,
he toivovat,etten olisi
ja jos taas esitän eriävän arvioni asiasta,
he menevät nurkan taakse
ja kuiskivat: Se on ihan hölmö.
Yritä siinä sitten miellyttää,
kun paha mielihän siitä jää
jos riidoissa ollaan.
Siksi tässä nyt huokaan
ja mietin,mitä huomenna heille vastaisin,
kun vastaukseni on kuitenkin väärä.
On loputon ihmisten aivoissa
turhien harhojen määrä.
Selite:
hö
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yksi elämän peruskysymyksiä mielestäni on tämä sinun runosi sisältö. Jos joudumme miettimään omia mielipiteitämme etukäteen, jotta ne miellyttäisivät "ystäviämme", niin se on kyllä hölmön hommaa. Aina on niin monta mieltä kuin miestäkin, sanoi vanha ja viisas äitini aikoinaan. Kun on balansissa omien mielipiteittensä kanssa, pystyy parhaiten olemaan oma itsensä hölmöjenkin joukossa.
niin "tommosta" se todellakin on, kerrot ihanalla tavalla
Luulenpa, että ne jotka kuiskivat ovat niitä hölmöläisiä. Pitäisi uskaltaa olla oma itsensä ja tunnustaa itselleen, että kaikkien kanssa ei millään voi olla ystävä.