Sillankaidelasit täynnä kirjoitusta.
Tunnin ja ylikin seisoin ja luin.
Runoja rakkaudesta,luonnosta,
ihmisistä.
Nuoruudesta ja kaipuusta,
onnenodotuksesta.
Viimeisessä lasissa isoin kirjaimin:
Minä en pidä puistoista!
Taivas alkoi räiskiä vettä niskaani
ja lähdin pois.
Selite:
Olen usein kulkenut saman sillan yli mutta aina niin kiire,etten ole edes huomannut siinä olevan mitään laseja.:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
