Huudan sekä kiroan
silti en saa mieleeni
edes sitä
hetkenkään rauhaa
levottomana käännyn
vaihdan asentoa
jupisen yksikseni
mielipuolen käsittämätöntä
monologiaa
katson viereeni
odotan että sanoisit
edes jotain
ja paljastaisit
elämääkin
suuremman salaisuuden
sillä tämä
tämän hetken
todellisuus
heijastuu eteemme
kylmän karuna
vankilanamme
taas kun maailmani
liitoksistaan repeilee
viimein yritän
maalailla
valolle varjoon
häikäisemätöntä paikkaa
jotta näkisin ne nopeat
sekä niin pienet tapahtumat
jotka ovat edes
hädin tuskin
ehtineet syntyä
jotta voisin kertoa nähneeni
vääristämättömänä pysähtyneen
hiljaisuuden
sekä lopulta valuttaa kaiken
mielettömyyden ulos sanoina
hukuttaa itseni
ajatukseni
vuolaaseen virtaan
viimein nousta pintaan
ja kokea
miltä tuntuu olla
uudestisyntynyt
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit