Uinumme mielemme sanojen taakse
katsoessamme ajatuksemme läpi
tunnemme enää vain sen
kemiallisen
sähköisen voiman
annamme itsestämme kaiken
ja olemme valmis kaikkeen
eikä ole olemassa niin pientä aikaa
eikä niin pientä paikkaa
missä sulaudumme varjoihin
sekä väistämme valot
ja pysymme näkymättömissä
vain iskeäksemme
armottomasti näkyvään
siellä taas luomme mieleemme
elävän helvetin
sanoudumme irti kaikesta
ollaksemme
hetken aikaan kaikkialla
onko tässä kaikki mitä koskaan halusimme
onko tässä kaikki mitä ikinä saimme
mitä jos ei olekaan enää huomista
kun emme enää
muista selvästi
edes eilistä
ovatko kaikki unelmamme hävinneet
ovatko ne viety kylmästi edestämme
nyt kun kahlaamme syvään päähän
ja uppoamme heikkoihin jäihin
sielläkö sitten vain lopussa
elämän esirippu alas painuu
ja valot hiljalleen sammuu
kumarramme enää vain hiljalleen
jääden odottamaan jotain suurta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit