Asutaan alla tuhannen auringon
jotka kirkkaudessaan
sokeaksi häikäisee
turmeltuneena sielut
huutavat kilpaa
kuoleman tuskissaan
mieleni Jumala
ei vieläkään ole valmistanut
minua kaikkeen
sillä edelleenkään
en ymmärrä tätä paikkaa
jossa elämä säälimättä raatelee
jättäen maahan
vaikeroiden makaamaan
vaikka sinun taivaasi
koskettaa läheltäni
se saa kyyneleet
tuntumaan ikuisilta
sillä silmissäni kaikki
aina herää uudestaan
elottomana
sekä niin
kuolonkankeana
tämän värittömän
harmauden lyödessä
viiltäen lävitseni
nyt kaadun
hiljaa tuuleen
kun maa
valittaen vaikeroi
me haluamme muutosta
mutta mikään
ei silti muutu
sillä tänäänkin
painajaiset ruumiillistuen
heräävät henkiin
tänäkin aamuna luulin olevani
matkalla paratiisiin
vaikka tietämättä
olinkin
matkalla
suoraan
helvettiin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit