Pinnan alle mennään

Kuoleman haju
tunkee suoraan sieraimiin
kun inhorealismin kliseisen ruosteiset sanat
tippuvat mureten eteeni
kadottaen merkityksen
harmonisesta epätäydelliseen

miksi tästä kaikesta
tulikaan
taas mielikuvituksetonta
ja niin hyvin äkkiä

miksi olemassa oleva myönteisyys
muuttui niin kielteiseksi
ja olemassa oleva rakkaus vihaksi

tunnen enää vain
tämän paineen tunnen ihollani
joka kaivautuu lihaani
upoten syvälle sieluuni

milloin löydämme
itsestämme taas jotain uutta

nyt on vain tämä edessämme oleva
kääntyen vääntynyt todellisuus
väritetty ruosteisen
puhkikulunut epämääräisyys

täällä jossa tyhjien sanojen
valkoisen puhtaat sivut
täyttyvät harmaana
hiljaisuuteen
kuiskatuilla lauseilla
kertoen meille
miten tuhotaan hulluudella hyvyys

kuulen kaikuja menneisyydestä
huutoja tulevaisuudesta

nyt vain pinnan alle mennään
henkemme kaupalla
hinnalla millä hyvänsä

mieleni siellä sokeana heijastaa
ajatukset puheena ulos
sieltä jossa mieleni tyhjän sokea musta peili
ei erota asioita toisistaan
vaan kaikki on yhtä samaa
harmaata massaa

hengitän tätä sakenevaa ilmaa
tämä elämä on kuin veteen piirretty viiva
jossa kaikki on vaan niin katoavaista

palan palavana tulena tässä elämän liekeissä
haihdun savuna ilmaan
ja maadun saviseen maahan

ennen lopullista kaaosta
pidän sisäisen rauhani
ja aloitan sotani