Tämän taivaan alla
joka poltti
nimesi kasvoihini,
minä rakastin vihaasi,
jokaista sanaasi jolla
halveksit minua
ja poljit unelmani tyhjiksi
Eikä tämä pimeys
tee oikeutta
kivulleni,
kun kaikessa
heikkoudessani
tarvitsen sinua
Tämä yö itkee kanssani sitä
sieluni mustaa lientä joka
hukuttaa
ja minä rukoilin taivailta
sinua,
sitä hetkeä,
jolloin
tuntisin
olevani enemmän kuin
viive
muistojesi rajamailla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvasti kirjoitettu sanoma jossa on koko kehon tunne mukana.
Todella hieno on tämä runo!
Todella hieno on tämä runo!
No sehän oli vankkaa tekstiä.
No huh, huh... tässäpäs oli vahvaa tunnetta. Upea runo!
Vahva ja kipua kantava runo ~sen lukijakin suorastaan aistii. Tekisi mieleni edes osa kantaa tuosta. Kaipuuta, koskettavaa kaipuuta. Taitavaa sanojen käyttöä.
Pysäyttävä runo!
Tykkään kovasti;))
Vahva,
hyvä runo :)
Upea runo!
hyvää melankoliaa jälleen. tunnelma kulkee tekstin mukana pienellä viiveellä jättäen lopussa hiljaisen hetken ennen muistoja. hienoa.
vahvaa kerrontaa hienossa runossasi, pidin
herkkä runo vaikeasta ajasta satuttavista sanoista yöstä joka on mustaakin mustempi, rukouksesi varmaan kuullaan ja vastaus tulee ajallaan, toivotaan että tuo viimeisen säkeen toivomus käy toteen
Elämää ja tunnetta, kipeän kaunis runo.
herkkää ja todella vahvaa tekstiä, kaipuuta joka polttaa, rukousta jonka toivoisi käyvän toteen, harmi että rakkaudessa juuri usein käy kuten runossasi kerrot
Surumielinen, vahva ja kaunis.