Tämän harmaan taivaan alla
seison sateessa
odottaen sinua
mutta
kuulen vain ikävän
se kertoo päivistä jolloin
olisin voinut rakentaa sanoistasi
polun pilviin
niistä hetkistä jolloin
toivoin sinun puhuvan minulle
meistä,
kätesi
piirtäessä selkääni
Mutta nyt
en näe jälkeäkään sinusta
kuulen vain muistojen
valuvan katuun
Odotan silti
vielä
hetken
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aina yhtä mielettömän raastavia, aivan upeita sun runosi! <3
kaunis runo ikävästä ja odotuksesta ehkä jopa tietäen ettei hän saavu
kuinka tämä kertookaan
niin kipeän kauniisti elämästä
suoraan
ihan liikutukseen asti
tälle lukijalle
loppu runossa antaa
pienen toivon säteen
onneksi
Niin kauniita ovat muistojen hetket. Ne kantaa meitä elämän tiellä.
'Sanoista polku pilviin' viehättää
ja 'muistojen valuminen katuun' surettaa.
Haikean Kaunis ja Koskettava.
kaunis runo hieman haikea
Kaunis eikä hevillä unohdu<3 Suosikkeihin :')