Lähtösi ovat kirveen iskuja
ohimooni
ja nämä kipujen raatelemat
jäänteet
hetkestä
jolloin katsoin sinuun
saavat minut tuntemaan
jokaisen arpeni,
pienimmätkin säröt
sydämestäni
Ja minä kun luulin,
etten
tunne mitään
Mutta lähtösi jäljet
tunnen paremmin
kuin kyyneleet
poskillani
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kiisu-miisu | Tuhat kertaa | 29.12.2010 | 2 | Runo |
| Kiisu-miisu | ... | 8.10.2010 | 2 | Runo |
| Kiisu-miisu | Nimetön | 26.7.2010 | 6 | Runo |
| Kiisu-miisu | ... | 14.3.2010 | 0 | Runo |
| Kiisu-miisu | Älä päästä irti | 15.1.2010 | 0 | Runo |
| Kiisu-miisu | Please heal me, I cant sleep | 23.10.2009 | 15 | Runo |
| Kiisu-miisu | Antakaa minulle pala taivasta | 21.10.2009 | 0 | Runo |
| Kiisu-miisu | Nimetön | 18.9.2009 | 0 | Runo |
| Kiisu-miisu | Mene vain. | 20.6.2009 | 20 | Runo |
| Kiisu-miisu | Hetki | 5.6.2009 | 8 | Runo |
Kommentit
Haikea ja kaunis runo! :)
Jokainen lähtö on mahdollisuus parempaan, vaikka viiltäen suru iskee päin kasvoja, niin jokaisella asialla on joku suurempi tarkoitus. Kyyneleet ovat tulevaisuuden ensi askeleet kohti uutta auringonnousua...pidin runostasi!
Koskettavan kipeä tunnelma runossasi.
Surullista ja koskettavaa. Kuinka kaikki säröt ja haavat aukenaa uudestaan, kun toinen satuttaa. Ajatuksella Esa
Vahvatunnelmainen runo. Kantaa kipua ja ikävää. Nimi asettaa ajatukseen välinpitämättömän tunnelman jonka kirjoittaja rikkoo runon lopussa. Siitä syystä runosi jollainlailla nousee toisten yläpuolelle aiheessaan. Upea.
Ainahan sitä luulee...
Elämän koulun alkeiskurssi.
Lähdön jäljet tuntee syvällisesti.
Kiitos.
Joskus on hyvä tehdä aivan oma allakka, siihen voi sitten mahduttaa mitä stten mieliikin..
Kipu tuntuu.
Kaunis.
Niin viiltävän kipeää
ja surullista tunnetta
on tässä runossasi.
Raadollinen, kaunis, hieno runo kaikinpuolin!
kipeesti kosketti..
Kipeää ja kaunista, suosikkeihin
Kaunis!
Vahvaa tunnelmaa ja sydämen kipua.
Hienosti olet sanoillasi sydäntäni koskettanut.
Upea runo.
Tällaiset runot tuovat elävästi mieleen menneisyyden, kun piti vetää koviksen roolia ja sydän itki verta. Herkkänä ei vain pysty, eikä ole tarvis. Nyt sen jo uskaltaa tunnustaa.
Tällaiset runot tuovat elävästi mieleen menneisyyden, kun piti vetää koviksen roolia ja sydän itki verta. Herkkänä ei vain pysty, eikä ole tarvis. Nyt sen jo uskaltaa tunnustaa.
tosi kaunis kertomus rikki raapineesta ihmispolosta
Todella hieno on sirpaleisuudessaan runosi