Kun lähtivät
taistoon
miehet vakavin aikein,
tuli eteen päätöksistä vaikein,
nosti aseensa veli veljeä vastaan.
Äidit vain jäivät
itkemään hiljaa
jokaista lastaan.
Kaatuivat miehet puolesta aatteiden.
Itkien kävivät morsiamet nuo
suruhunnuissaan haudoille,
sulhojen armaiden luo.
Sodissa kaikissa aina,
osa naisten on tää,
suru, kaipaus, yksinäistä ikävää.
Pakko oli tyttöjen koviksi kasvaa,
naisiksi lujiksi, aina vain jaksaa.
Tekivät työt miesten ja talon,
vaan jättivät taakseen vihan palon.
Sukupolvesta toiseen siirtyi
voima naisten, minuunkin piirtyi.
Nyt rukoilen, ettei tule toista
enää koskaan vuotta 1918.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut