Vertigo - yksinäisyyteen naulittu

Runoilija Jack of hearts

mies
Julkaistu:
275
Liittynyt: 30.7.2008
Viimeksi paikalla: 18.11.2024 20:36

Asuinpaikka: Kokkola
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
24.9.1974

Esikoisteokseni "Welcome.Stop" on ilmestynyt 2007. Uusin teokseni "Tämä taivas on musta runo" on ilmestynyt 2017.   http://www.mediapinta.fi/kirjailija/7913
Runoteoksia saa ostaa joko suoraan kustantajan (Mediapinta Oy) sivujen kautta tai mistä tahansa kirjakaupasta. Esikoisteosta myyn myös itse, yhteyttä voi ottaa joko pikaviestin tai sähköpostin kautta.


Runojeni kopioiminen tai lainaaminen ilman lupaa on kielletty. 
Jos luvan pyydät, sen todennäköisesti myöskin saat. 
Kiitos kaikille jotka ovat runojani lukeneet ja kommentoineet.
Usein en muista tai ehdi kiittää teitä erikseen


"Jotta voidaan vetää raja ajattelulle, on ensin kyettävä ajattelemaan sen rajan molemmin puolin.
                                                              - Wittgenstein - 

"I know now the depths I reach are limitless."
                                                              - Nine Inch Nails - 



"The hostess is grinning, her guests sleep from sinning."
                                                             - The Doors - 

"Kerjääjää hallasilmien himmerrys hyytää."
                                                            - Tuomari Nurmio - 

      


 
Suosittelen:
 

Miten minä

pyörteeseen juurtunut
keskipakoisvoimasta

pakokauhuun täyteen
kierteeseen juuttunut

Miten minä

elämän vain kieputtaessa
painaessa alas istuimeen
käteni ylös tempaisisin

Minä joka näen liikaa
vaikka vain sokeutta janoan

Minä joka liikkua en saata
puhua jaksa
minä joka olen vain
herkeämättömät silmät

Miten kurottaa, koskettaa
sinut tuntea?

Miten?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava,kauniskin runo. Pidän

Surullinen ja koskettava kokonaisuus, joka jättää lukijansa hiljaiseksi. Hieno runo, todellakin

Taitavasti yhdistetty otsikko runoon tai päinvastoin! Pidin erityisesti sanoman juoksutuksesta toivoa herättävään lopetukseensa, joka on kuin haaste kertojalle itselleen. Toivottavasti tässä on kyse kuitenkin elämän hyvästä 'kiertohuimauksesta' (vertigo) jota itsekukasellakin aina silloin tällöin ilmenee. Hieno runo ;)

Pidän tässäkin runossasi toistosta, joka tehostaa entisestään runon ajatuksia.

Tietynlainen voimattomuus ottaa lukijankin lujaan otteeseen.

Tämä on niin surullinen,
että vetää sanattomaksi aivan.
Ystävä on minun vastaus.

Koskettavan herkkä surullisuudessaan.

Tässä runossa on jotain aivan uskommattoman paljon. Herkän kaunista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot