Kun matkaa on mittaamaton määrä
minuuteni kiemurtelee kuin tuo pikkuinen puro, joka jo koskeksi intoutunee
kunnes siihen istahtaa lokki valko-harmaine siipineen ja suurine silmineen
ja ikäänkuin pysähdyttää kokonaan mielenmaisemani sadasosahetkeksi
se tekee tuosta paikasta täydellisen kaikkine mukana kulkevineen
ja voin elää sen hetken tuon äärettömän kauniin hetken yhä uudelleen ja uudelleen
aurinko laskee samaan paikkaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olla hiljaa ja katsoa, kuunnella luontoa ja tallentaa kaiken tuon sydämeensä....Kauniisti olet pukenut runosanoiksi pienen hetken kesäillasta.
Koskettava. Pidin kovasti
Upea runo!
Hieno.