Olen aina halunnut katsella aurinkoa pilvien lomassa
valoa sitä kuinka sen säde astelee kohti Äitimaan syliä
tänään katselen harmaata taivasta
kysyvänä Oppisinko rakastamaan sitä?
villanpehmoista satojen värien salaisuutta
mahdollisuuksien kassin kudon huolipussin sijaan
kautta kannon kiveni kannan itse
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajatuksija herättelevä runo!
No valova sitä kaepoo tähän pimmeeseen pitkään syksyyn, vuan ohan se mukavoo tämä hämäränhyssy. Sillohan ollaan kaekki yhtä kommeita, ett hyvijäkkii puolija siitä löytyy.
Joo immeine keihittellöö omija varijaatijoetaan valon lisseemiseks.
Kaunis, hieno runo.
Kautta kiven ja kannon : Hyvä Runo,sillä pienestä ajatuksesta voi rakentaa sykähdyttävän runon : Tämän !
Olet tainnut jo oppiakin =)
Lämmin henki tässä
Tuo huolipussi on oiva honaus! Reipas ja aito.