Käsissäni sydämen neljä vuoden aikaa ja tämä syksy
tämä pirun syksy, ja ontuva suhde
niin mielelläni karkaisin takaisin kevääseen
aikaan täynnä toivoa, mahdollisuuksia ja intohimoa kevääseen, joka kukkii ja kasvaa kesäksi itsensä kokemuksista ja valosta
mutta on vain tämä syksy tämä pirun syksy käsissäni korillinen kypsiä kokemuksia
elonkerjuu on alkanut pyhässä kehässä mielestä kadotetut hetket kootaan, niputetaan yhdeksi kokonaisuudeksi
teen pyhiinvaellusmatkan aikaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä vaan toimii vuodenkierto ja ihmismieli samassa tekstissä. Ei liikaa synkistelyä kuitenkaan syksyn kustannuksella, vaan toteavasti?
Hyvää kertoilua... suhteen etenemisestä, muuttuvista tunteista... ja lopetus hienosti sanottu: "teen pyhiinvaellusmatkan aikaan".
Niin, minustakin syksy on sisäisen sadonkorjuun aikaa, mutta myöskin tummuuden, mielen tummuuden aikaa. Haluaisi olevan kevään, mutta ennen sitä pitää elää pimeä syksy ja kylmä talvi. Hyvä niin, sillä eihän meillä kiire ole. Runosi tuo mieleen monenlaiset ajatukset. Joskus on todella hyvä tehdä pyhiinvaellusmatka aikaan. Se antaa rauhaa ja malttia odottaa.
Runosi kaipuu kukkivaan kevääseen,
pois, pois kurjasta syksystä.
.....pyhiinvallus aikaan. Hyvä runo,
jossa hieno lopetus.
Hyvin osuva on runon nimi juuri nyt, kun elonkorjuu aika on kaikella korjattavalla.
Hienosti se niveltyy myös ihmisen sisäiseen korjuuseen.
Kesä kiireineen on jäänyt vähän huomiota vaille ja nyt tarkkailun alkaessa asiat päivittyvät uudellen.
Ontuvat suhteet korjaillaan ontumattomiksi tai romutetaan, kesäkissat unohdetaan luontoon kulkemaan, kaikkea tällaista ja syksy tuo kuvioihin omat lisänsä hienoisen apatian merkeissä.
Kunhan tulee taas talvi ja valkea aika, niin mielikin kirkastuu ja alkaa kevään odotus.
Hyvin tuo runosi ajatusta kuskaili.