Järvien maa

Suomi, järvien maa, 

havumetsien, vaarojen taa 

lentää joutsen palaten matkaltaan, 

järven rauhaisan lahdelmaan.  

Siellä viettää se saa 

eloa rauhaisaa, 

kun kasvuun on puhjennut maa. 

Vaarat, rintehet oi, 

ne linnunlauluista helkkyen soi. 

Kurkiaurankin suuntana pohjoinen, 

erämaa sekä tunturit sen. 

Vapaa olla se voi 

villi laulu sen soi 

kaikuu aamuinen  

Tuulet tunturien, 

vaarat, vuonot ja kalliot sen, 

kotimaan, jonka lehdoissa lehtii puut, 

koivut, tuomet ja pihlajapuut. 

Sitä miettimään jään, 

alan ymmärtämään, 

miksi itse myös tänne mä jään. 

Talven tuisku, kun soi, 

se paksun jään sinijärvelle toi. 

Alla peiton saa uinua hiljaa maa, 

lepoa unta puhdistavaa 

Peitto valkoinen on, 

uni koskematon. 

Luonto nukkuu ja hiljaista on 
 

Suomi, järvien maa, 

havumetsien, vaarojen taa 

lentää joutsen taas palaten matkaltaan, 

järven rauhaisan lahdelmaan.  

Siellä viettää se saa 

eloa rauhaisaa, 

kun kasvuun on puhjennut maa.