Kaikki tuo suru

Kaikki tuo suru jonka sain mun tielleni vastuksiksi,
siteet sillä elämääni vain sidon vahvemmiksi.
Sitoo vahvemmiksi
siteet elämääni
Kaikki ne vastukset polulla kasvaa lopulta kukkasiksi

Voi kun se joskus hyväksi on olla ja surra yksinänsä.
Pahimpia suruja ei julkisesti vuoda mielellänsä,
surujaan ei muille
vuoda mielellänsä,
jos kuitenkin täytyy elämisen murheet kohdata yksiksensä.

Joskus suru on kuin pohjaton kaivoskuilu, pohjaa ei näy missään
silloin on jo syvemmällä siinä, kuin vain ikävissään,
ei vain ikävissään
jos pohjaa ei näy missään.
Joskus sitä jopa syvemmälle joutuu liikaa miettiessään.

Kyllä minä sinunkin surujasi kuulen ja oon sun auttajana,
silloin kun omat murheeni kaadan, voin olla sun kuulijana.
Oon sua kuulemassa
surussasi siinä.
Täytyyhän täällä toisiamme aina olla tukemassa.
Olla tukemassa
rinnalla kulkemassa.
Aivan yksin ei ainutkaan pärjäile maailmassa,