Astun mieleni eteiseen,
kylmään ja sotkuiseen.
Ovi ei lukossa ollut,
joku ehkä sisään on tullut.
Kurkistan olohuoneeseen,
pöydällä on kirja ”Rakkauteen”.
Keittiössä taas on syksy,
ehkä siksi ei ole onnea tehty.
Kylpyhuone on koskematon,
vaikka pois suru pestävä on.
Makuuhuoneesta tulee valoa,
siellä itkin kohtaloa.
Siis viimeksi unohdin oven,
valot ja sotkut,
kun alkoi rakkauden ja onnen
pakoon juoksut.
Selite:
Tää tais olla "yrittämällä yritetty"-runo, mut ei nyt ihan huonokaan ehkä (07.08.02)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ei lainkaan huono.
Jännä runo. Kuvitelmia..
On se.
omasta mielestäni tästä ei kuvastununna pyrittämällä yrittäminen. mie ainakin pirin hirmusesti, ihan kuin palapelin palat oisivat kohralleen loksahtanunna.
Sivut