Pikkupoika kiukuttelee taas
- ei tykkää mustista sukistaan.
Eivät ole samanlaiset kun veljellä.
Isällinen ääni yläkerrasta:
"Punaisia oli vain kahden pakkauksissa.
Isosisko ja veli ehtivät ensin."
"No miksen saannu sitten keltasia?"
"Muistatkos rakas poikani,
itsehän nuo mustat valitsit."
Pikkuinen menee sanattomaksi.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen
kuuluu arka kuiskaus:
"Tarttisin kuitenki taas uudet.
Voisitko vielä kerran ostaa?
Tahtoisin sellaset punaset."
Lempeä ääni kuuluu ihan vierestä:
"Kuules nyt poika-kulta,
jos minä valitsisin ne tällä kertaa."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana, ajatuksia herättävä.
samoin kun muutkin runosi, tykkään tavasta jolla kirjoitat
Tosi kiva runo :) Ei tyytyväinen, vaikka itse valinnut, pitää olla kuin muillakin..
ihanan hellyttävä runo.
JOskus sitä on änkyrä päällä, eikä silloin varmaan kelpaisi ees nuo punaiset sukat.
Lempeän hellämielinen runosi...pienet pojat...=)
Mustat sukat = mustasukkaisuus sisaruksia kohtaan?
Hirmu soma ja hellyttävä runo/teksti/tarina/runo/määrittele itse. Tuo hirmu suloisia mielikuvia eemelimäisestä pikkupojasta, joka kuiskaa tuon, että tarttisi kuitenki uudet sukat.
Heeh, saikos se ne punaiset sukat?:)
Erilainen, suloinen, sympaattinen, hyvin etenevä.. kerta kaikkiaan ihana, ei tältä voi muuta vaatia.
"Tahtoisin sellaset punaset" =) ylisuloista sanon minä.
Mukava tilannekuva tässä runossasi
moniulotteinen runo. hiano, ei voi muuta sanoa!
moniulotteinen runo. hiano, ei voi muuta sanoa!
Opettavainen otos elävästä elämästä. Pitkäjänteisiä ja herttaisia ihmisiä runossasi - mie olisin kiivastunut viimeistään kolmannessa säkeistössä.
Voi kun on suloinen. :)
Jotenkin samalla niin arkinen tilanne, mutta kauniisti eteen tuotu.
Piristävää tähän aikaan.
Suloista, näen kuvasarjan päässäni ja haluan valokuvata sen.
Awww on ensimmäinen sana tätä kuvaamaan, sitä isällistä rakkautta ja ymmärrystä.
Nam.
Olet vanginnut asiat hyvin.
Sivut