Minulla on ikävä
ja yleensä ikävöin vain kuolleita
sillä heitä ei voi halata.
Sinä, rakas, olet eri maata
hukun sinuun kerta kerralta,
nuuhkin lakanoistani sinua.
Enää en pidä heikkoutena,
vaan merkkinä siitä,
että sinä olet olemassa minulle
ja rakastettavissa, juuri sinuna.
Minä pelkään näiden kaikkien vuosien jälkeen,
jos lähtisit ovesta etkä enää avaisi itseäsi minulle.
Pelko asuu ihmisessä itsessään
ja minä taistelen, sillä sinua en aio luovuttaa.
Ota kiinni ja halaa lujemmin,
sillä syliisi minä kuulun
lujemmin kuin kallio maaperään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
