Kymmenen vuotta sitten
makasin suu täynnä verta ja hiekkaa,
vieraan ihmisen kädet kurkullani
ja pelkäsin kuolevani.
Halusin vain päästä pois
painajaisesta, joka oli totta
ja sattui sieluun enemmän
kuin yksikään lyönneistä.
Kymmenen vuoden jälkeen,
arpeni ovat vaalenneet
ja itseinho laantunut,
mutta tuskalliset muistot palaavat
aina vuosipäivän lähestyessä.
Öiset painajaisunet,
joissa minulta viedään uudestaan
ja uudestaan vapaus valita
kenen kanssa makaan.
Kymmenen vuoden jälkeen
olen kuitenkin elossa, viiltävästi.
Minä rakastan elämää,
mutta vihaan elokuun viimeistä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
