Puristava tunne rinnassa, pala kurkussa, kyyneleet silmäkulmissa.
Ahdistuneen huokaus, kyynelten virta poskelta tyynylle.
Tarpeeton, hylätty, kelpaamaton, arvoton, mitäänsanomaton.
Sitä minä olen, monille niistä, joita pidin ystävinäni.
Hädän hetkellä, kun omat voimat eivät vain enää riittäneet
Avunhuutoja huusin - Tyhjään kaikuivat
"Sun tarvii vaan koittaa jaksaa"
Se oli neuvo, minkä sain.
Jäätävän kylmää, kuin ämpärillinen jäitä kauluksesta
Miten se voikaan katkeroittaa, pistää vihaksi
Kun huomaa, ettei itsellä olekaan mitään arvoa
Paitsi jos apua tarvitaan taas jossakin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä, nykyajan ystävä on liian omituinen käsite. I can feel you <3
Sivut