Toukohärkä

Pumpulia ja harsoa on taivaan pilvissä, jotka pysyvät paikallaan tuulen kadottua työstään väsyneenä pois.
Auringon laskusäteet kaukaisen metsän kovin kirkkaaksi ja kullanhohtoiseksi saa.
Jossain sataa.
Pilven reunalta hallainen parta kuin naava kuusen oksalta maata kohden venyy.
Kukat hehkuvat ja niitty on vihreä vielä.
Ilmassa on kuitenkin jo syksyn ikävää.
Vilja vaalenee pelloilla, joiden takana metsä menettää väriä ja voimaansa.
Pihlajat oksat painuvat kumaraan runsaan marjasadon painosta.
Lintuja ei näy, äänetön maa yksinään.
Järven lahteen nousevat myöhäsavut yhdistäen maan ja veden hunnun peitossa.
Toivon, että tulisit rannalle vierelleni.
Toivon, että tulisit ja unohtaisit kaiken.
Silloin ei olisi muuta aikaa kuin ikuinen hetki.
Taivas selkenee, ilma viilenee, pian hämärä tulee.