Morden

"Ennen kuin aamuauringon ensisäteet
ennättävät keittiösi ikkunasta sisään
on sinun kutsuttava minua kolmesti"

Sinä olit tullut kaukaa
niin kaukaa ettei mieleni
tai sen rippeet
osanneet sitä käsittää

Olit läsnä joka päivä
jokaisen synkimmän yön
tulehtuneet tunnit
niin aamuissa kuin illoissa

Muistan kun vointini heikkeni
sinua oli vaikea tavoittaa
olin myöhässä
joka ikinen aamu

Ajat kulkivat nopeaan
sinun medaljonkisi haalistui
eikä näyttänyt enää merkkejään
yhdenkään kuun valossa

Aamut soljuivat raukeasti
tiesin etten olisi enää kauaa

"Kulje... kulje... kulje..."

Seitsemännen kuun loppumetreillä
aamuauringon etiäisessä
joku toi sinut luokseni
rikki revittynä

Olit ollut poissa
vuosia tai vuosikymmeniä
nyt maaten lattialla
rinta auki valossa

"Onko tämä uusi alku?"

"Tämä on loppu jonka kirjoitit
tämä on alku jota pelkäsit¨
tämä on uni josta heräsit

ja...

painajainen johon vajosit"