Vapauduin mä vihdoinkin
huoneesta pehmoisesta
Ilmaa nuuskin ulkona
uneksin illasta iloisesta
Vapaana kuin lintu taivaan
vihellellen katuja kävin
Kylähulluksi kai luulivat
vähin katsein ymmärtävin
Vaan haitanneet mua ei
kylän akat, kärmekielet
"Puhukaa mitä puhutte"
ilkeät, kierot mielet
Mutta yhden asian tiesin
oli yksi ylitse muiden
johon ei luottaa saattanut
alla aurinkojen ja kuiden
Harhaiseksi minut totesivat
kielsivät kahvin sekä pullan
"Vahdi ei enää tohtori-setä,
koska hän makaa alla mullan"
Katson pilvetöntä taivasta
rentona riippukiikusta
vaan pilvet löydän siltikin
syvältä vesipiipusta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vapaudesta runoilet
pidin paljon runosta
- ja mielen vapaus, ja mielen vapaus!