Kuudes

Minä rakastin niitä aamuja kello viiden aikaan kesällä - kaikki oli kaunista, vielä unessa mutta pian heräämässä. Kukaan ei katsonut kun juoksin ulos, hypin aamukasteisella nurmikolla, kukaan ei luonut vihaisia katseita, mitä tuo nyt tuossakin, eikö sillä ole muuta tekemistä, ajan hukkausta! Kaikilla on niin kiire aina, pienenä vanhemmat eivät leikkineet kanssani koska oli kiire, koska oli parempaakin tekemistä, eihän lapsen leikki ole tärkeää, ei ollenkaan! Minä leikin yksin siis, keksin että tyynyt ovat suuria meren alla eläviä meritähtiä joilla on vain neljä sakaraa, tuolit ovat avaruusaluksia ja tyhjä kukkaruukku kypärä. Minä istuin sohvalla ja katsoin piirettyjä, vanhempani lukivat lehteä, joivat kahvia ja puhuivat puhelimessa samaan aikaan, niillä oli siistit puvut ja ne jättivät minut yksin aina, veivät tarhaan ja suukottivat, lähtivät sitten, minä en oikeastaan ikävöinyt koska en ollut niitä koskaan tuntenutkaan, eivät ne minun kanssani leikkineet kuten päiväkodin lapset, eivät ne ymmärtäneet mitä oli kuvassa joka aivan selvästi esitti kissaa ja koiraa, ne eivät olisi tunnistaneet kissaa jos se olisi kätellyt niitä, ne olisivat sanoneet sille ei ole aikaa tälläiseen ja menneet pois niin että kengänkangat iskivät maata, hakkasivat oikein.