Birthofdestiny

Taas heitin itseni satuttamaan,
taas iskin sanani loputtomaan.
En halunnut satuttaa,
en lainkaan hajottaa,
ei mene pienen mieleen,
kuinka tätä tanssia tanssitaan.

Veri tippuu ja sydämeen jäätyy,
mä taas kompastuin
ja kiroan itseni alas päätyyn.
Haavat auki ja paljaana,
sulle ne näytän,
ja toivon vaikeena;

Jos voitais olla taas,
niinkuin aina ennenkin,
mä isken itseni aina maahan,
enkä tiedä kuinka itseni nostaman.
Oon vaan niin rikki ja toivoton,
mut silti sua ainiaan rakastan.
Ehkä joskus mä en kompastu elämään,
ehkä joskus en vedä ketään mukaankaan.
Mutta nyt on vain nuorallatanssija,
otatko vastaan mun tärisevän käden?

Rakastan sua aina,
se ei muutu eikä paina.
Mut kun pamit tai terä ei auta,
mä nuorallani takkuan elämässä
ja sua horjutan kävellessä.

Haparoi askeleeni,
sanani satuttavat kiroan,
ja huoneeni synkimpään nurkkaan nukahdan.

Jos sä tarttet mua,
ota kädestä kii,
hei ehkä näin,
tulevaa voi tukevoittaa.