Kuollut tyttö

Isket sen terän uudestaan
niin tuttuun pintaan kalpeaan,
jo kyntesi riittää kapinaan,
sotaan meidän kolmen vaan.

Vie se lähemmäs, lapsi kulta,
veren näet,
sitä tahdot.
Joten vie, vie se vain,
pinta viiltävä upottaa.

Itseni maasta löydän,
kuka siihen jätti,
hänkö tuo vanha tuttu,
vai uusi pelko pimeydestä.

Älä vain tapa itseäs,
en muuten leikkiä jatka,
et voi irrottaa minua,
verta kaipaan,
ja sinä sitä annat totellen.

Minun hävinnyt sieluni,
ei enää leikkiä kaipaa,
se tien tuskaan
taisi juurikin löytää.

Lapsonen,
istu vain,
tyttö tyhmä,
kuuntelehan;

me pilkkaamme ja nostamme,
sinua ohjaamme,
etkä pakoon pääse,
kun vasta haudan taakse. ”