Itseinho

Ongelma et oo sä kulta,
et ollenkaan,
mä vaan oon väsynyt
oleen aina vahva,
oleen muka itseni kanssa okei.
Kun oikeesti mun sisällä
kytee kyyn myrkky ja viha,
halveksunta ja sota.
Mut ei lainkaan suhun, ei, ei ollenkaan rakas,
ei kehenkään teistä.
Kaiken oon luonut,
jotta joka päivä,
Joka ikinen hengenveto,
muistaisin ketä vihaan,
eikä se oo kukaan muu,
ei kukaan muu kuin mä.
Ette voi tajuta ehkä,
Mutta mä vain vihaan,
ja tulen aina vihaamaan peilikuvaani,
kunnes tapan hirviöt sisälläni.

Ei mee päivääkään, ei sekunttia kauempaa,
jolloin en muistais virheitäni.
Tiiän te pidätte mua hulluna,
Sanottu ettei mun vihaan oo syytä;

Mutta mu pää tän päätti,
sillon kun tuskin yltin kaappiin.

Ehkä joskus tästä pääsen,
mut toivon ettei se vaadi liikaa,
haluan vaan tappaa hirviöt,
en kaikkea.